Miltä päiväkodin tilat näyttävät lasten silmin?

Kaarikadun päiväkoti Lahdesta on yksi viidestätoista MUN PÄIVÄKOTI – hankkeen kehittämispäiväkodista. Tässä blogikirjoituksessa kerrotaan lasten kanssa tehdystä tilojen kartoituksesta.

Jokainen ryhmä sai tehtäväksi ottaa lasten kanssa kuvia kivoista ja tylsistä paikoista päiväkodin sisätiloissa. Lapset ottivat kuvia puhelimilla tai iPadeillä ja aikuiset kirjasivat ylös lasten kommentteja. Päiväkotiin perustettiin WhatsApp-ryhmä, johon kuvat ja kommentit koottiin. Ne olivat siten kaikkien nähtävillä ja käytettävissä.

3 – 5 vuotiaiden lasten ryhmässä katsoimme kuvia videotykin kautta ja keskustelimme lasten kanssa niistä. Sama paikka on jonkun mielestä mieluisin ja toisen mielestä tylsin ja esim. sänky on kiva leikkipaikka ja tylsä paikka, kun pitää nukkua.  

Tässä on muutamia esimerkkejä lasten kuvaamista paikoista kommentteineen.

"Kivoin huone on perähuone, koska siellä on tosi monta eri leikkiä."  Aikuisen huomautus: Tilassa on valmiina kotileikkivarusteet. Lisäksi lapset voivat viedä sinne ne lelut ja materiaalit joita leikkin tarvitsevat.

             

              "Kivoin paikka päiväkodissa on sali, kun siellä voi tehdä niin paljon kaikkea kivaa."

                                                         

                                        ”Pomppis on kivoin!” (Pomppis on pieni liikuntatila)

 

"Tylsin paikka on eteinen, koska kun tässä leikkii, niin aina  joku keskeyttää tai häiritsee, kun lapsia ja aikuisia tulee ja lähtee." 

Lasten ottamia kuvia on hyödynnetty myös niin, että niitä on tulostettu ja leikitty aarteen etsintää valokuvasuunnistuksen tapaan. Lapset paketoivat itse pieniä värillisiä timantteja folioon ja veivät niitä kuvien osoittamiin paikkoihin. Sitten jaettiin kartat, eli samat kuvat ja aarrejahti alkoi. Ilo ja riemu olivat ylimmillään, kun aarteita löytyi. Ei haitannut, vaikka olisi itse ollut piilottamassa niitä.

Tarkoitus on hyödyntää lasten ajatuksia tiloista ja miettiä lasten kanssa miten tylsiä paikkoja voisi muuttaa kivemmaksi vai tarvitseeko niitä muuttaa.

”Ei ne kuitenkaa tuu” - vai tulevatko sittenkin? Kokemus vanhempien osallistamisesta oppimisympäristöjen kehittämisessä

Hartolan päiväkoti Vantun Saturuusujen ryhmä halusi ottaa vanhemmat mukaan MUN PÄIVÄKOTI - hankkeen oppimisympäristöjen kehittämiseen. Päiväkodin kehittämisillassa henkilöstö esitteli idean minulle ja innostuin heti! Tanhupalloa lainatakseni: ”WAU!” Ihan loistava idea!  

Saturuusujen henkilökunta lähetti kirjeen koteihin joissa kerrottiin mahdollisuudesta tulla kiertämään päiväkodin tiloja pääsiäisviikolla lapsia tuodessa tai hakiessa ja esittämään kehittämisehdotuksia päiväkodin oppimisympäristöihin. Henkilöstö kertoi myös lapsille kirjeen sisällöstä. Viikon aikana Saturuusujen kuudestatoista perheestä 12 kävi lastensa kanssa kiertämässä päiväkodin tiloja. Samalla he kirjasivat tiloissa oleville lapuille ajatuksiaan ja kehittämisehdotuksiaan oppimisympäristöihin liittyen. 

Lapset toimivat vanhemmilleen innokkaina oppaina. He esittelivät vanhemmilleen tarkasti mitä missäkin voi tehdä ja leikkiä. Henkilökunnalle jäi mielikuva, että vanhempien oli helppo tulla katselmukseen. Katselmus oli helposti toteutettava tapa antaa vanhemmille mahdollisuus kertoa ajatuksiaan päiväkodin tiloista. Lapset kokivat myös tärkeäksi oman roolinsa oppaana. 

Vanhempien palautteiden pohjalta kehitettäviksi asioiksi nousi mm. värin lisääminen ympäristöön, liikuntamahdollisuuksien lisääminen, akustiikan parantaminen. Positiivisina asioina vanhemmat näkivät sen, että Vantussa on valoisat tilat, jotka sisältävät paljon pieniä leikkitiloja. He kokivat myös että lasten töitä on kivasti esillä ja päiväkodissa on kivoja leluja. 

Myötätuulessa etenemme vauhdikkaasti!

Maaliskuu oli melkoista hulinaa MUN PÄIVÄKOTI - hankkeen kehittämispäiväkodeissa! Opiskelijat ja päiväkotien henkilöstö ovat keränneet tietoa, jotta sekä seudulliset kehittämisen kohteet että kehittämisyksiköiden omat kehittämisen kohteet saadaan kartoitettua. Tässä blogikirjoituksessa kootaan yhteen kehittämiskohteiden kartoittamista. Tulevissa blogikirjoituksissa avataan vanhempien osallistamista oppimisympäristöjen kehittämisessä sekä lasten kanssa toteutettuja työskentelytapoja oppmisympäristöjen kehittämisen kohteiden kartoittamisessa.

Oppimisympäristöjen kehittämisen kohteita lähdettiin kartoittamaan kehittämispäiväkotien ja ammattikorkeakoulun opiskelijoiden yhteistyössä. Maaliskuussa pidetyssä yhteisessä kehittämispäivissä päiväkotien henkilöstö esitteli omia oppimisympäristöjään lasten ottamien valokuvien ja ympäristöistä kuvattujen videoiden kautta. Päiväkodeissa kartoitettiin lasten mielipiteitä oppimisympäristöistä. Tätä tehtiin esimerkiksi valokuvaamalla. Lapset kuvasivat lempipaikan ja tylsän paikan päiväkodista ja kertoivat miksi ovat kuvanneet kyseiset paikat.Lisäksi henkilöstö teki havainnointia lasten sijoittumisesta eri tiloihin, jotta saatiin käsitys siitä, mitkä tilat ovat suosittuja leikkipaikkoja ja onko joitakin tiloja jotka ovat vähäisellä käytöllä. Kerättyä tietoa käytettiin päiväkotien omien kehittämiskohteiden määrittelyssä ja tieto jaettiin opiskelijoille kehittämispäivässä.Näin opiskelijat saivat tietoa kaikkien 15 kehittämispäiväkodin ympäristöistä.

Kehittämispäivän jälkeen opiskelijat jalkautuivat seitsemään päiväkotiin keräämään tietoa oppimisympäristöistä. Päiväkodeista oli opiskelijoille valittu yhteistyöryhmä, jonka lasten ja henkilöstön kanssa opiskelijat työskentelevät.  Ensimmäisellä kerralla opiskelijat tutustuivat tiloihin ja keskustelivat henkilöstön kanssa. Toisella kerralla he tutustuivat lapsiryhmän lapsiin ja kolmannella kerralla he ideoivat oppimisympäristöjä lasten kanssa. Opiskelijat suunnittelivat oppimisympäristöjen ideoinnin työskentelytavat yhteistyöryhmänsä henkilöstöä apuna käyttäen. Näin tiedonkeruu saatiin tehtyä kunkin lapsiryhmän erityispiirteet huomioiden. Kaikissa ryhmissä toteutettavaksi työskentelyksi sovittiin graafinen fasilitointi, jossa opiskelijat piirsivät näkyviin lasten esiin tuomia asioita unelmien päiväkodista. Tässä erään päiväkotiryhmän lasten ajatuksia unelmien päiväkodista näkyväksi piirrettynä.

Huhtikuun alussa pidetyssä kehittämispäivässä opiskelijat esittelivät kehittämispäiväkotien henkilöstölle päiväkotien ympäristössä havaitsemiaan kehittämiskohteita sekä lasten kanssa työskentelyssä esiin nousseita ajatuksia ja ideoita oppimisympäristöjen kehittämiseksi.Opiskelijat olivat kiinnittäneet huomiota esimerkiksi päiväkotien ympäristöjen niukkaan värien käyttöön, vähäiseen tekstiilien tai muiden pehmeiden pintojen määrään sekä yksipuoliseen valaistukseen, joka ei useinkaan ole säädettävissä. Lasten kanssa toteutetussa työskentelyssä nousi vahvasti esille lasten toive aktiiviseen liikkumiseen ja majojen rakenteluun.

Seuraavaksi työskentelyssämme opiskelijat innovoivat keräämänsä tiedon pohjalta uudenlaisia ratkaisuja oppimisympäristöihin ja esittelevät työskentelyään seuraavassa kehittämispäivässämme 3. toukokuuta. Kehittämispäiväkotien henkilöstöllä on työn alla oppimisympäristön arvioinnin kriteerien luominen valitsemalleen kehittämiskohteelle.

Ankkurit on nostettu!

MUN PÄIVÄKOTI -hankkeen kehittämispäivään 15.2.2018 kokoontui 60 oppimisympäristöjen kehittäjää. Paikalla olivat  Lahden ammattikorkeakoulusta hankkeeseen osallistuvat opiskelijat ja opettajat Tiina Vaara ja Vesa Damski sekä henkilöstöä kaikista 15 kehittämispäiväkodista. Oppimisympäristöistä ja niiden arvioinnista tietojamme oli kartuttamassa Päivi Lindberg. Ensimmäisen kehittämispäivän tavoitteena oli informoida käytännön asioita, muodostaa kehittämisryppäät sekä perehtyä oppimisympäristöjen arviointiin teoriatiedon ja käytännön harjoitusten kautta.

MUN PÄIVÄKOTI-hankkeessa työskennellään ryhmissä, joista käytetään nimitystä kehittämisrypäs. Kehittämisryppääseen kuuluu kahden tai kolmen päiväkodin henkilöstöä sekä opiskelijatiimi, jossa on sekä kalustemuotoilun opiskelijoita että sosionomiopiskelijoita. Kehittämisryppäissä työskentely aloitettiin työstämällä erilaisia Päivin antamia tehtäviä liittyen oppimisympäristöihin ja niistä tehtäviin havaintoihin.

Päivään osallistuneet pitivät päivää onnistuneena. Palautetta kerättiin hymynaamalapuilla: ota vihreä, jos päivä oli onnistunut, keltainen jos päivä oli ihan ok ja oranssi, jos päivä ei vastannut odotuksia. Taakse toivottiin pientä kommenttia päivästä. Palautteen perusteella osallistujat olivat
tyytyväisiä kehittämisryppäissä työskentelyyn.

"Paljon tietoa päiväkodin arjesta tuli omalta ryhmältä. Toka tehtävä oli konkreettinen ja siihen pystyi osallistumaan kalustemuotoilijana enemmän kuin muihin tehtäviin."

"Todella mielenkiintoista tehdä yhteistyötä muotsikkalaisten kanssa sekä päästä yhdessä päiväkotilaisten kanssa innovoimaan. Hyviä ryhmätehtäviä."

 "Kokonaisuudessaan kiva ja ajatuksia herättävä päivä. Pidin siitä että pääsi itse pohtimaan. Hieman kuitenkin raskas päivä, paljon asiaa ja pohdittavaa."

Ryhmissä työskenneltiin paljon eikä Päivi päästänyt ryhmiä helpolla, vaan kannusti dialogisuuteen, erilaisten näkökulmien pohtimiseen ja avaamiseen. Yhteinen pohdinta tuotti tulosta. Jo tässä päivässä virisi paljon hyviä ajatuksia oppimisympäristöjen kehittämiseen liittyen. Oli ilo kuunnella kehittämisryppäiden työskentelyä. Kottin lähti innostunut, mutta uupunut kehittäjien joukko. Ankkurit on nyt nostettu, tästä on hyvä jatkaa työskentelyä ensi viikolla seuraavassa kehittämispäivässä.

"On laiva valmiina lähtöön"- Millainen on lasten hyvinvointia edistävä oppimisympäristö?

"On laiva valmiina lähtöön" - Millainen on lasten hyvinvointia edistävä oppimisympäristö?

Näiden Mari Rantasilan Peppi Pitkätossun jäähyväislaulun alkusanoilla aloittelemme MUN PÄIVÄKOTI - hankkeessa matkaamme pohtimalla millainen on lasten hyvinvointia edistävä oppimisympäristö. Seudullisen varhaiskasvatuksen kehittämishankkeen tammikuun 2018 lopussa järjestämät Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä kehittämässä - koulutukset toimivat ikäänkuin laskusiltana, jota pitkin siirrymme laivaan, valmiina purjehtimaan kohti uusia seikkailuja kehittämistyön merillä.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2016,14) mukaan varhaiskasvatuksen tehtävänä on edistää lasten kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista yhdessä vanhempien kanssa. Tavoitteena on lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi, jossa toimintaympäristö on merkittävässä roolissa. 

Oppimisympäristöillä tarkoitetaan kaikkia niitä tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista sekä vuorovaikutusta. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen tulee olla kehittäviä, oppimista edistäviä, terveellisiä ja turvallisia. Oppimisympäristöjä kehitetään siten, että ne mahdollistavat varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen. Ympäristöjä tulee suunnitella ja muokata yhdessä lasten kanssa, huomioiden lasten leikit, ideat ja kiinnostuksen kohteet. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2016, 31-32)

Repo (2015, 194 -198) on tutkimuksessaan todennut laadultaan heikon oppimisympäristön altistavan lapsen helpommin erilaiselle negatiiviselle käyttäytymiselle kuten kiusaamiselle. Oppimisympäristö tulisi rakentaa niin monipuoliseksi, että se houkuttelee ja innostaa lapsia itsessään. Näin ollen lasten mielenkiinnon kohteet siirtyvät pedagogiseen toimintaan ja leikkiin. Ympäristön monipuolisuus ei tarkoita pelkästään fyysisiä puitteita, kuten lelujen hankintaa ja niiden asettelua lasten saataville, vaan tarvitaan innostava ilmapiiri ja aikuisen tuki, jotta lapsi innostuu käyttämään saatavilla olevia materiaaleja. 

Päivi Lindbergin mukaan ympäristö on hyödyntämätön voimavara, joka tulisi nähdä kolmantena kasvattajana ryhmässä työskentelevien aikuisten ja lasten vertaisryhmän lisäksi. Lindberg käyttää ympäristöstä termiä visuaalinen ympäristö. Visuaalinen ympäristö sisältää näköhavaintojen lisäksi mielikuvan, jonka ympäristö herättää, esimerkiksi mitä tuntemuksia, hajuja ja assosiaatioita ympäristöön liittyy. Ympäristö on täynnä affordansseja eli tarjoumia. Tarjoumat perustuvat transaktionaaliseen näkökulmaan ympäristöstä, jossa ympäristöä ei nähdä staattisena, vaan se on suhteessa käyttäjiinsä. (Päivi Lindbergin luento 26.1.2018)

Tarjoumat ovat ympäristössä olemassa huolimatta siitä, havaitaanko niitä vai ei. Tarjoumasta tulee potentiaalinen tarjouma, kun se havaitaan ympäristöstä.  Siihen, millaisen tarjouman joku esine meille antaa, vaikuttaa esimerkiksi kulttuurisidonnaisuus tai aiemmat kokemuksemme. Suurimmalle osalle aikuisista pyörivä tuoli tarjoaa tarjouman istumisesta, mutta lapselle pyörivä tuoli voi antaa tarjouman karusellista, autosta, tutkimuskohteesta jne. Tarjoumia on sekä positiivisia että negatiivisia. Esimerkki negatiivisesta tarjoumasta on vasta jäätynyt järven jää, joka houkuttelee lapsia menemään jäälle, mutta jolle meneminen on hengenvaarallista. Positiiviset tarjoumat taas ovat lapsen hyvinvointia ja oppimista edistäviä tarjoumia. Myös toimintakulttuuri vaikuttaa siihen, kuinka hyvin ympäristössä olevia potentiaalisia tarjoumia saadaan hyödynnettyä. Potentiaaliset tarjoumat voivat jäädä toteutumatta, jos rajoituksia on liikaa. Esimerkkinä ollut pyörivän toimistotuolin tarjouma jää toteutumatta, jos lapsi ei pääse kokeilemaan tuolia. (Päivi Lindbergin luento 26.1.2018) 

 

Suomalaisista päiväkodeista voidaan Lindbergin mukaan muodostaa tietty typologia. Tämän typologian perusteella suomalaiset päiväkodit ovat helposti tunnistettavissa kuvista. Tyypillistä suomalaisille päiväkodeille on monomorfisuus, jolloin ympäristössä on toiminnoille varattu tietyt paikat. (Päivi Lindbergin luento 26.1.2018)

Monomorfisuuden mukanaan tuomat asiat, kuten se että suomalaisen päiväkodin ryhmätilassa on paljon pöytiä ja tuoleja ruokailua varten, asettaa haastetta oppimisympäristöjen kehittämiselle. Ympäristöjen kehittäminen polymorfisempaan, mukautuvampaan suuntaan, on tärkeää jotta ympäristöstä saadaan luotua joustavasti muunneltavia ja monipuolista pedagogista toimintaa mahdollistavia ja lapsiystävällisiä. Tällöin on tärkeää ottaa lapset mukaan ympäristöjen suunnittelemiseen ja muokkaamiseen. Tätä MUN PÄIVÄKOTI - hankkeessa tehdään. Innostuksella, ilolla ja isolla sydämellä. Tästä tulee mahtava matka!

Lähteet:

Repo, L. 2105. Pienet lapset ja kiusaamisen ehkäisy. PS-kustannus  

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Opetushallitus

Päivi Lindbergin luennon ”Oppimisympäristön merkitys lasten hyvinvoinnille” - materiaalit 26.1.2018