"Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä et löydä perille."
-Tommy Tabermann-
Yllä olevan Tommy Tabermanin runon sanat kertovat tarinaa, joka voisi kuvata oman työn kehittämistä. Työtä voidaan tehdä aina samalla tavalla, kulkien kohti päämäärää käyttäen suorinta tietä. Tehokkuus ja turvallisuus ennen kaikkea: suorin tie on nopein, eikä oteta riskejä lähtemällä vieraille poluille, sillä siellä voi loukata itsensä tai eksyä, kun lähteekin pois tutulta, suoralta reitiltä. Suorin tie on usein moottoritie, jota pitkin kuljemme hurjaa vauhtia, näkemättä tien varrella olevia yksityiskohtia, pieniä arjen aarteita.
Mutta mitä jos ottaisikin riskin? Lähtisi rohkeasti kulkemaan ennen kulkematonta polkua? Kulkisi rauhassa, katselisi mitä polun varrella näkyy, nauttisi matkasta. Luottaisi siihen, että osaa perille, vaikka hetkittäin suuntavaisto menisikin sekaisin. Katsoisi rohkeasti, mihin polku vie, vaikka onkin mahdollista, että kompastuu juureen tai astuu kuoppaan.
Riskin ottaminen, uuden polun valitseminen, voi johtaa meidät satumaiseen paikkaan, jossa puut notkuvat outoja hedelmiä. Niistä nautittuamme keräämme vielä säkillisen mukaan otettavaksi, jaettavaksi niille, jotka eivät kanssamme polulle lähteneet. Jotkut heistä ehkä epäröivät maistaa outoa hedelmää. Lienekkö tuo edes syötävää? Toiset taas haukkaavat innoissaan ja toteavat hedelmän olevan maistuva ja mehukas. Janoavat lisää, pyytävät karttaa satumaiseen paikkaan. Haluavat ehkä oppaan niistä, jotka ovat jo siellä käyneet.
Ne jotka ovat kerran valinneet tuntemattoman polun, odottavat malttamattomina, että pääsevät uusille tutkimusmatkoille. Millaisia satumaisia paikkoja onkaan vielä käymättä? Mitä kaikkia hedelmiä on vielä maistamatta?
Uskallatko sinä valita polun, jota et ole ennen kulkenut? Otatko vastaan oudon hedelmän, jota sinulle tarjotaan?
