Vauhtia ja vaarallisia tilanteita vai liikkumisen riemua?

MUN PÄIVÄKOTI -hankkeen kehittämispäiväkodit kokoontuivat kehittämispäivään yhteiseen kehittämispäivään tiistaina 20.11.2018. Kehittämispäivässä saimme pieniä maistiaisia päiväkodeissa tehdyistä ympäristöjen muokkauksista, kun kolme päiväkotia esitteli kehittämistyötään. Paavolan päiväkodissa Lahdessa, päiväkoti Kastellissa Sysmässä ja Lintulan päiväkodissa Orimattilassa, oli kaikissa kehitetty ympäristöä suuntaan, joka mahdollistaa entistä paremmin lasten omaehtoisen liikkumisen. Päiväkodit ovat fyysisiltä tiloiltaan ja lapsimääriltään hyvin erilaisia, mutta kaikissa oli tehty sama havainto: kun välineet ovat esillä ja lasten käytettävissä, lisääntyy liikkuminen ja hiki virtaa. Mistä ihmeestä mahtaakin olla peräisin varhaiskasvatuksessa vielä usein vallitseva ajattelu, että liikuntavälineet ovat kuin juhlaposliinit, jotka kaivetaan kaapista hetkeksi, käytetään varoen ja säilötään takaisin kaappiin?



Välineitä on tuotu ryhmätilaan näkyville ja helposti lasten saataville



Vaunussa tavarat ovat helposti nähtävillä ja saatavilla

Kehittämistyön myötä myös käytävät ja eteiset on otettu liikkumistiloiksi. Turhia kalusteita on karsittu ja lattioihin tehty liikkumaan houkuttelevia teippauksia. Lisääntyneen tilan myötä on saatu rakennettua huikeita jumpparatoja kiemurtelemaan pitkin päiväkodin tiloja! Liikunnan lisäämisen myötä on jouduttu pohtimaan myös toimintakulttuuria. Millainen liikkuminen on sisätiloissa mahdollista? Saako liikkua vauhdikkaammin? Saako tulla ääntä?  Missä kulkee turvallisuuden ja turhien kieltojen raja? Annetanko lasten harjoitella uusia taitoja, vai kielletäänkö varalta "ettei nyt vaan sattuis mitään?"  Onko lasten fyysinen aktiivisuus meille aikuisille vauhtia ja vaarallisia tilanteita vai liikkumisen riemua?




Jumpparata voi kiemurrella pitkin päiväkotia..



välillä tasapainollaan pitkin käytäviä..



..ja välillä heitetään kuperkeikkaa!




Vatsalaudat valmiina lähtöön käytävän päässä!