Valitsetko uuden polun tai otatko vastaan oudon hedelmän?

"Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.

Jotka ovat kolunneet kaikki polut,

tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella,

outoja hedelmiä hauraassa säkissään.

Niin se ystäväni on, niin se on,

että eksymättä et löydä perille."

-Tommy Tabermann- 

Yllä olevan Tommy Tabermanin runon sanat kertovat tarinaa, joka voisi kuvata oman työn kehittämistä. Työtä voidaan tehdä aina samalla tavalla, kulkien kohti päämäärää käyttäen suorinta tietä. Tehokkuus ja turvallisuus ennen kaikkea: suorin tie on  nopein, eikä oteta riskejä lähtemällä vieraille poluille, sillä siellä voi loukata itsensä tai eksyä, kun lähteekin pois tutulta, suoralta reitiltä. Suorin tie on usein moottoritie, jota pitkin kuljemme hurjaa vauhtia, näkemättä tien varrella olevia yksityiskohtia, pieniä arjen aarteita.

Mutta mitä jos ottaisikin riskin? Lähtisi rohkeasti kulkemaan ennen kulkematonta polkua? Kulkisi rauhassa, katselisi mitä polun varrella näkyy, nauttisi matkasta. Luottaisi siihen, että osaa perille, vaikka hetkittäin suuntavaisto menisikin sekaisin. Katsoisi rohkeasti, mihin polku vie, vaikka onkin mahdollista, että kompastuu juureen tai astuu kuoppaan.

Riskin ottaminen, uuden polun valitseminen, voi johtaa meidät satumaiseen paikkaan, jossa puut notkuvat outoja hedelmiä. Niistä nautittuamme keräämme vielä säkillisen mukaan otettavaksi, jaettavaksi niille, jotka eivät kanssamme polulle lähteneet. Jotkut heistä ehkä epäröivät maistaa outoa hedelmää. Lienekkö tuo edes syötävää? Toiset taas haukkaavat innoissaan ja toteavat hedelmän olevan maistuva ja mehukas. Janoavat lisää, pyytävät karttaa satumaiseen paikkaan. Haluavat ehkä oppaan niistä, jotka ovat jo siellä käyneet.

Ne jotka ovat kerran valinneet tuntemattoman polun, odottavat malttamattomina, että pääsevät uusille tutkimusmatkoille. Millaisia satumaisia paikkoja onkaan vielä käymättä? Mitä kaikkia hedelmiä on vielä maistamatta?

Uskallatko sinä valita polun, jota et ole ennen kulkenut? Otatko vastaan oudon hedelmän, jota sinulle tarjotaan?

"Liekkeihin bensaa sataa.." - Yhteistyö on bensaa kehittämistyön liekeille

Alkuvuosi on ollut aikamoista hulinaa, mutta hulinan keskeltä voin ilokseni todeta kehittämistyön etenevän. Päiväkotien kehittämistyössä aletaan olla vaiheessa, jossa kehitetyistä ympäristöistä päästään nauttimaan ja testaamaan kehitettyjen ratkaisujen toimivuutta. Kehittämistyössämme on suuressa roolissa ollut yhteistyö, jonka muotoja tässä kirjoituksessa avaan tarkemmin hankekordinaattorin näkökulmasta.

Jo hankkeen suunnitteluvaiheessa olimme yhteydessä Lahden ammattikorkeakouluun ja kerroimme alustavista ideoistamme hankeyhteistyöhön liittyen. Lahden ammattikorkeakoululta innostuttiin hankkesta ja hankkeen suunnittelua jatkettiin yhdessä. Jo nyt, hankkeen ollessa vielä toteutusvaiheessa, voin todeta yhteistyön olleen erittäin antoisaa.Yhteisissä kehittämispäivissä ja päiväkotikäynneillä kuullut opiskelijoiden tuoreet ajatukset ja erilaiset näkökulmat oppimisympäristöihin, antoivat paljon ajattelemisen aihetta kehittämispäiväkotien henkilöstölle. Opiskelijoiden keräämää tietoa voitiin hyödyntää kehittämispäiväkotien yksikkökohtaisessa kehittämistyössä ja yhteenveto kerätystä tiedosta on jaettu Oppimaiseman kautta hyödynnettäväksi myös valtakunnallisesti. Lisäksi olemme kirjoittaneet kaksi artikkelia kehittämistyöstä Lahden ammattikorkeakoulun lehtorin, Tiina Vaaran, sosionomiopiskeljoiden ja minun yhteistyönä. Artikkelit löydät täältä

Vesiliukumäkiä ja salaisia piiloja. Opiskelija autenttisissa oppimisympäristöissä
Päiväkodista Campusradioon. Opiskelua monenlaisissa ympäristöissä

Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijoita ja kehittämispäiväkotien henkilöstöä yhteisessä kehittämispäivässä. Kehittämispäivissä työskenneltiin kehittämisryppäissä, joissa oli molempien alojen opiskelijoita ja päiväkotien henkilöstöä kolmesta eri kunnasta.

Päijät-Hämeessä on pitkät perinteet sivistyspalveluiden seudullisella yhteistyöllä, jota on tehty vuodesta 2006 saakka. Yhteistyössä ovat mukana kaikki Päijät-Hämeen kunnat.Yhteistyön lähtökohtana on julkisten sivistyspalveluiden laadun ja tuottavuuden kehittäminen. Varhaiskasvatuksen osalta tämä näyttäytyy mm. joka toinen vuosi toteutettavina varhaiskasvatuksen maakunnalisina arviointikyselyinä, varhaiskasvatusjohtajien ja kehittämisryhmien seudullisina yhteistyöryhminä ja yhteisenä kehittämistyönä, johon on haettu opetushallitukselta rahoitusta. Seudullista yhteistyötä halutaan vahvistaa varhaiskasvatuksessa edelleen. MUN PÄIVÄKOTI kehittämispäivissä on osallistujia kaikista hankekunnista. Kehittämispäivissä jaetaan onnistumisia, kysytään apua ja pohditaan yhdessä ratkaisuja kehittämistyössä kohdattuihin haasteisiin. Lisäksi keväällä toteutetaan vertaiskäynnit, joissa mennään yli kuntarajojen tutustumaan toisten kehittämispäiväkotien tekemään ympäristöjen muokkaamiseen ja antamaan palautetta tehdystä työstä.

Hankkeiden välinen yhteistyö on toteutunut Facebookiin perustetun ryhmän kautta virtuaalisesti, mutta myös erilaisten epävirallisten hankekoordinaattoreiden tapaamisten kautta. Saara Salon ja Hanne Nymanin kanssa kävimme Jonna Kankaan vieraana Playful Learning Centerissä Helsingin yliopistolla.

Playful Learning Centerissä hankekoordinaattorit pääsivät leikkimään. Samalla keskusteltiin leikistä, leikillisyydestä, oppimisympäristöistä ja yhteistyön mahdollisuuksista.

Vantaan Kokeellinen Oppimisympäristö- hankkeen Minna Laitinen taas kutsui hankekoordinaattoreita Leikki Oppimisympäristönä - seminaariin ja tutustumaan uuteen Martinlaakson päiväkotiin. Samalla saatiin vaihdettua kokemuksia ja ajatuksia hanketyöstä.

Leikki Oppimisympäristönä - seminaarissa pääsimme tutustumaan Martinlaakson päiväkotiin

 
Oriveden ja Espoon hankkeissa työskentelevät Hanne ja Saara kävivät vierailulla Lahdessa ja tutustumassa yhden kehittämispäiväkotimme, Paavolan päiväkodin kehittämistyöhön. Samalla saimme jaettua hanketyön onnistumisia ja haasteita, sekä suunniteltua yhteistyökuvioita.

Saara Salo, Hanne Nyman ja Kati Vähäkuopus - hankekoordinaattorit palaverissa Lahdessa

 
Oriveden ja Päijät-Hämeen hankkeiden välillä on tehty koulutukseen liittyen työpanoksen vaihtoa. Vaihdoimme päivän työpanoksen kouluttaen toisen hankkeen henkilöstöä. Samalla lisäämme tietoisuutta kehittämistyöstä oman hankkeen ulkopuolelle.

Koulutusta Orivedellä..

ja Päijät-Hämeessä

Ihmisillä on erilaisia tapoja tehdä töitä ja eri organisaatioissa on erilaisia kulttuureja kehitettyjen toimintamallien jakamisen suhteen. Joissakin paikoissa halutaan pitää kehitetyt käyntännöt ja toimintatavat omina, toiset taas jakavat mielellään kehittämiään malleja muiden käyttöön ja edelleen kehitettäviksi. Arto o. Salonen totesi Varhaiskasvatuspäivillä 12.2.2019: "Maailmassa on kaksi kulttuuria, jotka pitävät ajatuksensa itsellään: Suomi ja Japani." Ajatellaan ehkä, että vain valmiit, testatut ja jo hyväksi todetut ajatukset tai kehittämistyön tulokset ovat niitä, joita voi jakaa muille. Kuitenkin ihan alustavat, ehkä vähän hulluilta kuulostavat ideat voivat yhteisessä keskustelussa tai muidenkin ideaa kehitellessä muovautua ihan huikeaksi innovaatioksi.

Minusta yhteinen pohdinta ja kokemusten jakaminen muiden kehittämistyötä tekevien kanssa on bensaa kehittämistyön liekeille. Yhteisistä tapaamisista, keskusteluista Facebookissa tai toisten jakamista kehittämistyön tuloksista saa intoa, joka saa nuotion taas roihahtamaan täyteen liekkiin.Samalla hyvät käytännöt ja toimivat mallit leviävät jo hanketyön aikana muiden yksiköiden, kuntien ja hankkeiden käyttöön. Edelleen kehitettäviksi, parastettaviksi. Onneksi hanketyössä kehitystyön tulosten ja tuotosten jakamiseen velvoitetaan rahoittajan puolelta, joten ehkäpä vähitellen jakamisen kulttuuri saa enemmän jalansijaa.

Toiset syttyvät liekkeihin yhteistyöstä ja yhteisestä ideoinnista. Tästä alkoi hankeyhteistyö, jossa vaihdettiin kokemusten lisäksi työpanosta. Kuvassa Kati Vähäkuopus ja Hanne Nyman.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita vai liikkumisen riemua?

MUN PÄIVÄKOTI -hankkeen kehittämispäiväkodit kokoontuivat kehittämispäivään yhteiseen kehittämispäivään tiistaina 20.11.2018. Kehittämispäivässä saimme pieniä maistiaisia päiväkodeissa tehdyistä ympäristöjen muokkauksista, kun kolme päiväkotia esitteli kehittämistyötään. Paavolan päiväkodissa Lahdessa, päiväkoti Kastellissa Sysmässä ja Lintulan päiväkodissa Orimattilassa, oli kaikissa kehitetty ympäristöä suuntaan, joka mahdollistaa entistä paremmin lasten omaehtoisen liikkumisen. Päiväkodit ovat fyysisiltä tiloiltaan ja lapsimääriltään hyvin erilaisia, mutta kaikissa oli tehty sama havainto: kun välineet ovat esillä ja lasten käytettävissä, lisääntyy liikkuminen ja hiki virtaa. Mistä ihmeestä mahtaakin olla peräisin varhaiskasvatuksessa vielä usein vallitseva ajattelu, että liikuntavälineet ovat kuin juhlaposliinit, jotka kaivetaan kaapista hetkeksi, käytetään varoen ja säilötään takaisin kaappiin?



Välineitä on tuotu ryhmätilaan näkyville ja helposti lasten saataville



Vaunussa tavarat ovat helposti nähtävillä ja saatavilla

Kehittämistyön myötä myös käytävät ja eteiset on otettu liikkumistiloiksi. Turhia kalusteita on karsittu ja lattioihin tehty liikkumaan houkuttelevia teippauksia. Lisääntyneen tilan myötä on saatu rakennettua huikeita jumpparatoja kiemurtelemaan pitkin päiväkodin tiloja! Liikunnan lisäämisen myötä on jouduttu pohtimaan myös toimintakulttuuria. Millainen liikkuminen on sisätiloissa mahdollista? Saako liikkua vauhdikkaammin? Saako tulla ääntä?  Missä kulkee turvallisuuden ja turhien kieltojen raja? Annetanko lasten harjoitella uusia taitoja, vai kielletäänkö varalta "ettei nyt vaan sattuis mitään?"  Onko lasten fyysinen aktiivisuus meille aikuisille vauhtia ja vaarallisia tilanteita vai liikkumisen riemua?




Jumpparata voi kiemurrella pitkin päiväkotia..



välillä tasapainollaan pitkin käytäviä..



..ja välillä heitetään kuperkeikkaa!




Vatsalaudat valmiina lähtöön käytävän päässä!



Perheet mukana oppimisympäristöjen suunnittelussa

Päiväkoti Vantussa, Hartolassa järjestettiin syyskuussa toiminnallinen perheiden ilta. Ajatuksena illassa oli, että vanhemmat pääsevät tutustumaan päiväkodin toimintaan ja tiloihin sekä kertomaan ajatuksiaan ja mielipiteitään varhaiskasvatuksen arkeen liittyen. Yhdellä illan toimintapisteistä lapset ja vanhemmat pääsivät vaikuttamaan MUN PÄIVÄKOTI- hankkeen myötä tehtäviin hankintoihin äänestämällä henkilöstön ja lasten valitsemista ehdotuksista mitä toivoivat päiväkotiin. Vanhemmat saivat myös lisätä omia hankintaehdotuksiaan.

Päiväkoti Vantun kehittämiskohteeksi valikoitui hankkeen alkaessa ympäristön muokkaaminen entistä paremmin liikuntaa mahdollistavaksi. Vantun henkilöstö oli keväällä kehittämistyön alkukartoitusvaiheessa järjestänyt vanhemmille mahdollisuuden tulla kertomaan ajatuksiaan päiväkodin oppimisympäristöihin liittyen. Blogikirjoitukseen aiheesta pääset tästä http://munpaivakoti.blogspot.com/search?updated-max=2018-04-24T23:52:00-07:00&max-results=7

Keväällä vanhemmat toivoivat tiloihin enemmän väriä, lasten omaehtoiseen liikkumiseen lisää mahdollisuuksia sekä akustiikan parantamista. Vasun mukaista pedagogiikkaa tukevaa ympäristöä lähdettiin kehittämään alkukartoitusvaiheessa henkilöstöltä, vanhemmilta, lapsilta tulleiden ajatusten ja ideoiden pohjalta. Liikkumisen lisäksi alkukartoitusvaiheen jälkeen kehittämisen kohteeksi nousi myös ympäristön muunneltavuus niin, että liikkumisen lisäksi tiloihin saadaan luotua myös rauhoittumisen paikkoja.

Myös tähän syyskuussa järjestettyyn iltaan perheet osallistuivat aktiivisesti. Paikalla oli ryhmän 23 perheestä 20 perhettä. Monista perheistä oli mukana molemmat vanhemmat ja näin ollen myös lapset saivat olla mukana illan toiminnassa. Vanhemmilta tuli ideoita hankintoihin liittyen, mm. valaistuksen parantamiseen, seinämaalauksiin ja seinien pehmustamiseen peuhuhuoneen turvallisuuden lisäämiseksi.  

Perheiden illan äänestyspaikka. Äänestämisen lisäksi perheet saivat kirjoittaa ideoitaan äänestyskuvien alla oleville lapuille.

Hankkeemme opintomatkalla keskustelimme vanhempien osallisuuden haasteista. Usein koetaan, etteivät vanhemmat halua olla osallistua. Piia Roos heitti ilmoille kysymyksen, että tarjoammeko vanhemmille meidän vai vanhempien näköisiä mahdollisuuksia olla osallisina varhaiskasvatuksen arjessa? Päiväkoti Vantussa on osallistujamääristä päätellen onnistuttu löytämään hartolalaisten vanhempien näköiset tavat ottaa vanhemmat mukaan oppimisympäristöjen suunnitteluun.On mielenkiintoista nähdä mitä päiväkoti Vantussa keksitään vanhempien osallistamiseksi kehitettyjä ympäristöjä arvioitaessa.

Kaikilla on sama kurssi - yhteisen kehittämistyön äärellä

MUN PÄIVÄKOTI - hankkeen kehittämispäiväkodit kokoontuivat yhteiseen kehittämispäivään 4.10.2018 Lahden Scandic Cityn kokoustiloihin. Paikalla oli 25 osallistujaa, jokaisesta kehittämispäiväkodista oli paikalla ainakin yksi edustaja.

Kehittämispäivän tarkoituksena oli jakaa opintomatkan antia, kertoa lasten kuulemisesta opiskelijoiden alustaviin ideoihin liittyen ja keskustella päiväkotien kehittämistyön etenemisestä. Lisäksi ajatuksena oli työstää opintomatkalta mieliin jäänyttä Lasten Talo - ajatusta.

Kevään palautteessa toivottiin tuleville kehittämispäiville aikaa keskustelulle kehittämispäiväkotien välillä. Niinpä päivä työskentely tapahtui pitkälti kehittämisryppäissä, joissa oli 3-4 päiväkodin edustajia. Kävimme kehittämisryppäittäin kuulumiskierroksen, jossa kunkin päiväkodin edustajat kertoivat missä kehittämistyössä mennään, mitä haasteita on kohdattu ja mitä onnistumisia tai "huikeita idiksiä" on saatu. Keskustelut purimme kirjaamalla fläpeille kohdattuja haasteita ja mietimme niihin yhdessä ratkaisuja.

Haasteiksi koettiin ajan puute, johon ratkaisuina tuli mm. lasten ottaminen mukaan myös ihan konkreettisiin toimiin, mm. tavaroiden siirtelyyn. Lisäksi vastuiden sopiminen kuka tekee, mitä ja mihin mennessä, koettiin tärkeäksi. Keskustelimme myös siitä, että kaikki eivät lähde kehittämistyöhön yhtä palavalla innolla mukaan, mutta kun innokkaat tekevät kehittämistyötä ja saavat aikaan muutoksia, motivoi se usein muitakin lähtemään muokkaamaan ympäristöä. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii eräässä päiväkodissa kalusteiden vähentäminen, jotta liikkumiselle saadaan lisää tilaa. Yhdestä ryhmästä vietiin eteisestä penkit pois, koska ne veivät paljon tilaa ja osaltaan hankaloittivat lasten liikkumista. Muissa ryhmissä suhtauduttiin aluksi asiaan epäillen, mutta kun he huomasivat kuinka paljon tilaa penkkien pois vieminen vapautti ja miten lasten liikkumiselle saatiin lisää tilaa, päätyivät muutkin ryhmät viemään penkit pois. Asian leviäminen työyhteisössä ja saatu positiivinen palaute motivoivat jatkamaan kehittämistyötä ja löytämään sille aikaa arjessa.

Toisena isona haasteena koettiin byrokratia. Päiväkotien sisätiloihin ei saa muutoksia ilman että niihin pyydetään lupa tiloista vastaavilta henkilöiltä Asioiden käsittely vie pitkään ja päätösten saaminen venyy, jolloin kehittämistyö ei pääse etenemään. Tämä on osoittautunut haasteeksi etenkin kiipeilyseinien osalta, joissa täytyy huomioida turvallisuus, seinän materiaalin soveltuvuus kiipeilyseinän taustaksi jne. Ratkaisuksi tähän pohdittiin luovuutta, miten idean voisi toteuttaa mahdollisuuksien mukaan toisin? Esimerkiksi puolapuihin kiinnitettävät kiipeilyelementit. Entä jos seinä ei menisikään korkealle, vaan etenisi enemmänkin sivusuunnassa, jolloin turvamääräykset eivät ole yhtä tiukat.

Onnistumisia ja "huikeita idiksiä" löytyi runsaasti. Vaikka hankinnoissa ollaan suurelta osin vasta suunnitteluvaiheessa, on ympäristöihin saatu jo näkyviä muutoksia aikaan. Karsi kalusteita ja tavaroita, oli yksi oivallus, jolla oltiin saatu mm. liikkumiselle lisää tilaa. Olemassa olevia tavaroita ja kalusteita uudelleen järjestelemällä saadaan luotua uudenlaisia oppimisympäristöjä, vaikkei hankintoja ole vielä tehty. Olemassa olevien tavaroiden ja kalusteiden uudelleen järjestelyn jälkeen on helpompaa hahmottaa millaisille muutostöille on tarvetta ja mitä on tarpeen hankkia. Yhteistyökumppaneita voi löytyä läheltäkin, esimerkiksi lukion opiskelijat voivat kuvataiteen kurssillaan tulla toteuttamaan lasten toiveisiin pohjautuvan seinämaalauksen päiväkotiin. Tässä oli vain muutamia poimintoja keskustelujen onnistumisista ja ideoista.

Viron opintomatkalta oli mieliimme jäänyt ajatus päiväkodista Lasten Talona. Pohdimme ryhmissä, mitä Lasten Talo voisi meillä päijäthämäläisessä varhaiskasvatuksessa olla. Yhteisöllisyys, ilo, aikuisten läsnäolo ja  henkilöstön vahva sitoutuminen  ovat mm. teemoja, jotka keskusteluissa nousivat esille. Teimme mielikuvamatkan Lasten Taloon vuonna 2023 ja pohdimme, miten Lasten Talo - ajatusta voi omassa työyhteisössä työstää.

Yhden kehittämisryppään ajatuksia Lasten Talosta
 

Päivän jälkeen kotiin lähti tyytyväinen ja yhäkin kehittämiseen motivoitunut joukko. Kerätyssä palautteessa osallistujat antoivat päivälle kokonaisarvosanan asteikolla 1-5. Keskiarvoksi päivälle tuli 4.3. Yhteiset keskustelut, ajatusten ja ideoiden jakaminen yhdessä koettiin päivän parhaaksi anniksi. Kuvat opintomatkalta, videot lasten kuulemisesta opiskelijoiden ideoista kuten myös katsomamme Ingrid Fetell Leen video "Where joy hides and how to find it", olivat myös antaneet ideoita ja pohdittavaa osallistujille. Seuraavaan kehittämispäivään toivottiin niin ikään keskustelevaa otetta ja kehittämistyön etenemisen jakamista. Varhaiskasvatuksen ympäristöjen kehittämisen lisäksi myös seudullinen verkostoituminen edistyy hyvin. Verkot ovat taas vedessä ja laivat jatkavat matkaansa kansi täynnä verkkoihin tähän asti tarttunutta saalista.

Päiväkodista lasten taloksi - Viron opintomatkan antia

Syyskuun alussa, 3.-5.9.2018, MUN PÄIVÄKOTI - hankkeen kehittäjäryhmä suuntasi Viroon tutustumaan Viron varhaiskasvatukseen. Mukana oli 13 kehittämispäiväkotien edustajaa, yksi hankkeessa mukana oleva opiskelija, hankekoordinaattori sekä ulkopuolisena asiantuntijana Piia Roos (lto, KT).

Lähdimme matkaan tavoitteenamme saada toisen kulttuurin varhaiskasvatukseen tutustumalla uudenlaisia näkemyksiä oppimisympäristöjen ja toimintakulttuurin kehittämiseen sekä edistää päiväkotien kehittämistyötä koulutuksen ja ideoiden jakamisen kautta. Matkamme ohjelma koostui Piia Roosin koulutusosuuksista, päiväkoteihin tehtävistä tutustumiskäynneistä sekä virolaisen varhaiskasvatuksen asiantuntijan, Maarika Pukin (KT), puheenvuorosta Viron varhaiskasvatuksesta. Maarika oli mukana myös tutustumiskäynneillä päiväkoteihin.

Maanantaina laivamatkalla virittäydyimme Piian johdolla oman toiminnan arviointiin reflektoivalla otteella. Oman toimintakulttuurin  peilaaminen johonkin toiseen tuo meille näkyväksi ei vaan kehittämisen kohteita, vaan myös vahvuuksiamme.

Majoittautumisen jälkeen saimme hotellin kokoustilassa kuulla Maarika Pukin puheenvuoron Viron varhaiskasvatuksesta. Maarikan puheenvuoro sai pohtimaan kansakunnan historian ja yhteiskunnallisten muutosten heijastumista varhaiskasvatukseen.Hän puhui myös kasvattajan oman elämänhistorian vaikutuksesta kasvattajuuteen. Maarikan puheenvuoro oli todella mielenkiintoinen ja avaava seuraavan päivän tutustumiskäyntejä ajatellen.

Tiistain vietimme tutustuen virolaiseen varhaiskasvatukseen. Kävimme tutustumiskäynnillä kahdessa päiväkodissa: Teelahkme lasteaidissa Tabasalussa ja Rännaku Lasteaidissa Tallinnassa. Tarkempaa tietoa tutustumiskäynneistä löydät Opetushallituksen Oppimaisema-palvelusta, hankkeemme materiaalit kansiosta johon pääset tästä https://oppimaisema.fi/index.php?290&project_id=458

Matkamme aikana Virossa vietettiin Viisauden päivää, joten mekin saimme Rännakun päiväkodissa maistaa viisauden leipää. Hyvältä se maistuikin, aivan niin kuin kaikki kokemamme ja näkemämme. Välillä kannattaa purjehtia vieraille vesille, jotta voi palata kotiin taskut täynnä aarteita.

Nostetaan ankkurit ja jatketaan yhteistä kehittämismatkaa

Varhaiskasvatuksen toimintavuosi on saatu käyntiin, joten MUN PÄIVÄKOTI -hanke nostaa ankkurit ja jatkaa yhteistä kehittämismatkaa. Ankkurit nostamme myös ihan kirjaimellisesti, sillä ensi viikolla matkustamme Viroon opintomatkalle. Matkan tavoitteena on toisen kulttuurin varhaiskasvatukseen tutustumalla saada uudenlaisia näkemyksiä oppimisympäristöjen ja toimintakulttuurin kehittämiseen. Odotamme innolla matkan tuomia uusia ajatuksia. Tarkempaa raporttia aiheesta on odotettavissa matkan jälkeen.

Alkukartoitusvaihe on nyt saatu loppuun ja nyt aloitetaan toden teolla ympärstöjen muokkaaminen.Syksyn aikana tehdään tiiviisti kehittämistyötä ympäristöjen kehittämisen ja muokkaamisen parissa kokemusasiantuntijoidemme, lasten, kanssa. Tavoitteena on, että keväällä pääsemme arvioimaan kehitettyjä ympäristöjä henkilöstön itsearvoinnin sekä tehtävien vartaiskäyntien avulla sekä edelleen kehittämään tehtyjä ratkaisuja. Toivomme myötätuulia niin omalle kuin kaikkien muiden kehittämishankkeiden matkalle.