Vauhtia ja vaarallisia tilanteita vai liikkumisen riemua?

MUN PÄIVÄKOTI -hankkeen kehittämispäiväkodit kokoontuivat kehittämispäivään yhteiseen kehittämispäivään tiistaina 20.11.2018. Kehittämispäivässä saimme pieniä maistiaisia päiväkodeissa tehdyistä ympäristöjen muokkauksista, kun kolme päiväkotia esitteli kehittämistyötään. Paavolan päiväkodissa Lahdessa, päiväkoti Kastellissa Sysmässä ja Lintulan päiväkodissa Orimattilassa, oli kaikissa kehitetty ympäristöä suuntaan, joka mahdollistaa entistä paremmin lasten omaehtoisen liikkumisen. Päiväkodit ovat fyysisiltä tiloiltaan ja lapsimääriltään hyvin erilaisia, mutta kaikissa oli tehty sama havainto: kun välineet ovat esillä ja lasten käytettävissä, lisääntyy liikkuminen ja hiki virtaa. Mistä ihmeestä mahtaakin olla peräisin varhaiskasvatuksessa vielä usein vallitseva ajattelu, että liikuntavälineet ovat kuin juhlaposliinit, jotka kaivetaan kaapista hetkeksi, käytetään varoen ja säilötään takaisin kaappiin?



Välineitä on tuotu ryhmätilaan näkyville ja helposti lasten saataville



Vaunussa tavarat ovat helposti nähtävillä ja saatavilla

Kehittämistyön myötä myös käytävät ja eteiset on otettu liikkumistiloiksi. Turhia kalusteita on karsittu ja lattioihin tehty liikkumaan houkuttelevia teippauksia. Lisääntyneen tilan myötä on saatu rakennettua huikeita jumpparatoja kiemurtelemaan pitkin päiväkodin tiloja! Liikunnan lisäämisen myötä on jouduttu pohtimaan myös toimintakulttuuria. Millainen liikkuminen on sisätiloissa mahdollista? Saako liikkua vauhdikkaammin? Saako tulla ääntä?  Missä kulkee turvallisuuden ja turhien kieltojen raja? Annetanko lasten harjoitella uusia taitoja, vai kielletäänkö varalta "ettei nyt vaan sattuis mitään?"  Onko lasten fyysinen aktiivisuus meille aikuisille vauhtia ja vaarallisia tilanteita vai liikkumisen riemua?




Jumpparata voi kiemurrella pitkin päiväkotia..



välillä tasapainollaan pitkin käytäviä..



..ja välillä heitetään kuperkeikkaa!




Vatsalaudat valmiina lähtöön käytävän päässä!



Perheet mukana oppimisympäristöjen suunnittelussa

Päiväkoti Vantussa, Hartolassa järjestettiin syyskuussa toiminnallinen perheiden ilta. Ajatuksena illassa oli, että vanhemmat pääsevät tutustumaan päiväkodin toimintaan ja tiloihin sekä kertomaan ajatuksiaan ja mielipiteitään varhaiskasvatuksen arkeen liittyen. Yhdellä illan toimintapisteistä lapset ja vanhemmat pääsivät vaikuttamaan MUN PÄIVÄKOTI- hankkeen myötä tehtäviin hankintoihin äänestämällä henkilöstön ja lasten valitsemista ehdotuksista mitä toivoivat päiväkotiin. Vanhemmat saivat myös lisätä omia hankintaehdotuksiaan.

Päiväkoti Vantun kehittämiskohteeksi valikoitui hankkeen alkaessa ympäristön muokkaaminen entistä paremmin liikuntaa mahdollistavaksi. Vantun henkilöstö oli keväällä kehittämistyön alkukartoitusvaiheessa järjestänyt vanhemmille mahdollisuuden tulla kertomaan ajatuksiaan päiväkodin oppimisympäristöihin liittyen. Blogikirjoitukseen aiheesta pääset tästä http://munpaivakoti.blogspot.com/search?updated-max=2018-04-24T23:52:00-07:00&max-results=7

Keväällä vanhemmat toivoivat tiloihin enemmän väriä, lasten omaehtoiseen liikkumiseen lisää mahdollisuuksia sekä akustiikan parantamista. Vasun mukaista pedagogiikkaa tukevaa ympäristöä lähdettiin kehittämään alkukartoitusvaiheessa henkilöstöltä, vanhemmilta, lapsilta tulleiden ajatusten ja ideoiden pohjalta. Liikkumisen lisäksi alkukartoitusvaiheen jälkeen kehittämisen kohteeksi nousi myös ympäristön muunneltavuus niin, että liikkumisen lisäksi tiloihin saadaan luotua myös rauhoittumisen paikkoja.

Myös tähän syyskuussa järjestettyyn iltaan perheet osallistuivat aktiivisesti. Paikalla oli ryhmän 23 perheestä 20 perhettä. Monista perheistä oli mukana molemmat vanhemmat ja näin ollen myös lapset saivat olla mukana illan toiminnassa. Vanhemmilta tuli ideoita hankintoihin liittyen, mm. valaistuksen parantamiseen, seinämaalauksiin ja seinien pehmustamiseen peuhuhuoneen turvallisuuden lisäämiseksi.  

Perheiden illan äänestyspaikka. Äänestämisen lisäksi perheet saivat kirjoittaa ideoitaan äänestyskuvien alla oleville lapuille.

Hankkeemme opintomatkalla keskustelimme vanhempien osallisuuden haasteista. Usein koetaan, etteivät vanhemmat halua olla osallistua. Piia Roos heitti ilmoille kysymyksen, että tarjoammeko vanhemmille meidän vai vanhempien näköisiä mahdollisuuksia olla osallisina varhaiskasvatuksen arjessa? Päiväkoti Vantussa on osallistujamääristä päätellen onnistuttu löytämään hartolalaisten vanhempien näköiset tavat ottaa vanhemmat mukaan oppimisympäristöjen suunnitteluun.On mielenkiintoista nähdä mitä päiväkoti Vantussa keksitään vanhempien osallistamiseksi kehitettyjä ympäristöjä arvioitaessa.

Kaikilla on sama kurssi - yhteisen kehittämistyön äärellä

MUN PÄIVÄKOTI - hankkeen kehittämispäiväkodit kokoontuivat yhteiseen kehittämispäivään 4.10.2018 Lahden Scandic Cityn kokoustiloihin. Paikalla oli 25 osallistujaa, jokaisesta kehittämispäiväkodista oli paikalla ainakin yksi edustaja.

Kehittämispäivän tarkoituksena oli jakaa opintomatkan antia, kertoa lasten kuulemisesta opiskelijoiden alustaviin ideoihin liittyen ja keskustella päiväkotien kehittämistyön etenemisestä. Lisäksi ajatuksena oli työstää opintomatkalta mieliin jäänyttä Lasten Talo - ajatusta.

Kevään palautteessa toivottiin tuleville kehittämispäiville aikaa keskustelulle kehittämispäiväkotien välillä. Niinpä päivä työskentely tapahtui pitkälti kehittämisryppäissä, joissa oli 3-4 päiväkodin edustajia. Kävimme kehittämisryppäittäin kuulumiskierroksen, jossa kunkin päiväkodin edustajat kertoivat missä kehittämistyössä mennään, mitä haasteita on kohdattu ja mitä onnistumisia tai "huikeita idiksiä" on saatu. Keskustelut purimme kirjaamalla fläpeille kohdattuja haasteita ja mietimme niihin yhdessä ratkaisuja.

Haasteiksi koettiin ajan puute, johon ratkaisuina tuli mm. lasten ottaminen mukaan myös ihan konkreettisiin toimiin, mm. tavaroiden siirtelyyn. Lisäksi vastuiden sopiminen kuka tekee, mitä ja mihin mennessä, koettiin tärkeäksi. Keskustelimme myös siitä, että kaikki eivät lähde kehittämistyöhön yhtä palavalla innolla mukaan, mutta kun innokkaat tekevät kehittämistyötä ja saavat aikaan muutoksia, motivoi se usein muitakin lähtemään muokkaamaan ympäristöä. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii eräässä päiväkodissa kalusteiden vähentäminen, jotta liikkumiselle saadaan lisää tilaa. Yhdestä ryhmästä vietiin eteisestä penkit pois, koska ne veivät paljon tilaa ja osaltaan hankaloittivat lasten liikkumista. Muissa ryhmissä suhtauduttiin aluksi asiaan epäillen, mutta kun he huomasivat kuinka paljon tilaa penkkien pois vieminen vapautti ja miten lasten liikkumiselle saatiin lisää tilaa, päätyivät muutkin ryhmät viemään penkit pois. Asian leviäminen työyhteisössä ja saatu positiivinen palaute motivoivat jatkamaan kehittämistyötä ja löytämään sille aikaa arjessa.

Toisena isona haasteena koettiin byrokratia. Päiväkotien sisätiloihin ei saa muutoksia ilman että niihin pyydetään lupa tiloista vastaavilta henkilöiltä Asioiden käsittely vie pitkään ja päätösten saaminen venyy, jolloin kehittämistyö ei pääse etenemään. Tämä on osoittautunut haasteeksi etenkin kiipeilyseinien osalta, joissa täytyy huomioida turvallisuus, seinän materiaalin soveltuvuus kiipeilyseinän taustaksi jne. Ratkaisuksi tähän pohdittiin luovuutta, miten idean voisi toteuttaa mahdollisuuksien mukaan toisin? Esimerkiksi puolapuihin kiinnitettävät kiipeilyelementit. Entä jos seinä ei menisikään korkealle, vaan etenisi enemmänkin sivusuunnassa, jolloin turvamääräykset eivät ole yhtä tiukat.

Onnistumisia ja "huikeita idiksiä" löytyi runsaasti. Vaikka hankinnoissa ollaan suurelta osin vasta suunnitteluvaiheessa, on ympäristöihin saatu jo näkyviä muutoksia aikaan. Karsi kalusteita ja tavaroita, oli yksi oivallus, jolla oltiin saatu mm. liikkumiselle lisää tilaa. Olemassa olevia tavaroita ja kalusteita uudelleen järjestelemällä saadaan luotua uudenlaisia oppimisympäristöjä, vaikkei hankintoja ole vielä tehty. Olemassa olevien tavaroiden ja kalusteiden uudelleen järjestelyn jälkeen on helpompaa hahmottaa millaisille muutostöille on tarvetta ja mitä on tarpeen hankkia. Yhteistyökumppaneita voi löytyä läheltäkin, esimerkiksi lukion opiskelijat voivat kuvataiteen kurssillaan tulla toteuttamaan lasten toiveisiin pohjautuvan seinämaalauksen päiväkotiin. Tässä oli vain muutamia poimintoja keskustelujen onnistumisista ja ideoista.

Viron opintomatkalta oli mieliimme jäänyt ajatus päiväkodista Lasten Talona. Pohdimme ryhmissä, mitä Lasten Talo voisi meillä päijäthämäläisessä varhaiskasvatuksessa olla. Yhteisöllisyys, ilo, aikuisten läsnäolo ja  henkilöstön vahva sitoutuminen  ovat mm. teemoja, jotka keskusteluissa nousivat esille. Teimme mielikuvamatkan Lasten Taloon vuonna 2023 ja pohdimme, miten Lasten Talo - ajatusta voi omassa työyhteisössä työstää.

Yhden kehittämisryppään ajatuksia Lasten Talosta
 

Päivän jälkeen kotiin lähti tyytyväinen ja yhäkin kehittämiseen motivoitunut joukko. Kerätyssä palautteessa osallistujat antoivat päivälle kokonaisarvosanan asteikolla 1-5. Keskiarvoksi päivälle tuli 4.3. Yhteiset keskustelut, ajatusten ja ideoiden jakaminen yhdessä koettiin päivän parhaaksi anniksi. Kuvat opintomatkalta, videot lasten kuulemisesta opiskelijoiden ideoista kuten myös katsomamme Ingrid Fetell Leen video "Where joy hides and how to find it", olivat myös antaneet ideoita ja pohdittavaa osallistujille. Seuraavaan kehittämispäivään toivottiin niin ikään keskustelevaa otetta ja kehittämistyön etenemisen jakamista. Varhaiskasvatuksen ympäristöjen kehittämisen lisäksi myös seudullinen verkostoituminen edistyy hyvin. Verkot ovat taas vedessä ja laivat jatkavat matkaansa kansi täynnä verkkoihin tähän asti tarttunutta saalista.

Päiväkodista lasten taloksi - Viron opintomatkan antia

Syyskuun alussa, 3.-5.9.2018, MUN PÄIVÄKOTI - hankkeen kehittäjäryhmä suuntasi Viroon tutustumaan Viron varhaiskasvatukseen. Mukana oli 13 kehittämispäiväkotien edustajaa, yksi hankkeessa mukana oleva opiskelija, hankekoordinaattori sekä ulkopuolisena asiantuntijana Piia Roos (lto, KT).

Lähdimme matkaan tavoitteenamme saada toisen kulttuurin varhaiskasvatukseen tutustumalla uudenlaisia näkemyksiä oppimisympäristöjen ja toimintakulttuurin kehittämiseen sekä edistää päiväkotien kehittämistyötä koulutuksen ja ideoiden jakamisen kautta. Matkamme ohjelma koostui Piia Roosin koulutusosuuksista, päiväkoteihin tehtävistä tutustumiskäynneistä sekä virolaisen varhaiskasvatuksen asiantuntijan, Maarika Pukin (KT), puheenvuorosta Viron varhaiskasvatuksesta. Maarika oli mukana myös tutustumiskäynneillä päiväkoteihin.

Maanantaina laivamatkalla virittäydyimme Piian johdolla oman toiminnan arviointiin reflektoivalla otteella. Oman toimintakulttuurin  peilaaminen johonkin toiseen tuo meille näkyväksi ei vaan kehittämisen kohteita, vaan myös vahvuuksiamme.

Majoittautumisen jälkeen saimme hotellin kokoustilassa kuulla Maarika Pukin puheenvuoron Viron varhaiskasvatuksesta. Maarikan puheenvuoro sai pohtimaan kansakunnan historian ja yhteiskunnallisten muutosten heijastumista varhaiskasvatukseen.Hän puhui myös kasvattajan oman elämänhistorian vaikutuksesta kasvattajuuteen. Maarikan puheenvuoro oli todella mielenkiintoinen ja avaava seuraavan päivän tutustumiskäyntejä ajatellen.

Tiistain vietimme tutustuen virolaiseen varhaiskasvatukseen. Kävimme tutustumiskäynnillä kahdessa päiväkodissa: Teelahkme lasteaidissa Tabasalussa ja Rännaku Lasteaidissa Tallinnassa. Tarkempaa tietoa tutustumiskäynneistä löydät Opetushallituksen Oppimaisema-palvelusta, hankkeemme materiaalit kansiosta johon pääset tästä https://oppimaisema.fi/index.php?290&project_id=458

Matkamme aikana Virossa vietettiin Viisauden päivää, joten mekin saimme Rännakun päiväkodissa maistaa viisauden leipää. Hyvältä se maistuikin, aivan niin kuin kaikki kokemamme ja näkemämme. Välillä kannattaa purjehtia vieraille vesille, jotta voi palata kotiin taskut täynnä aarteita.

Nostetaan ankkurit ja jatketaan yhteistä kehittämismatkaa

Varhaiskasvatuksen toimintavuosi on saatu käyntiin, joten MUN PÄIVÄKOTI -hanke nostaa ankkurit ja jatkaa yhteistä kehittämismatkaa. Ankkurit nostamme myös ihan kirjaimellisesti, sillä ensi viikolla matkustamme Viroon opintomatkalle. Matkan tavoitteena on toisen kulttuurin varhaiskasvatukseen tutustumalla saada uudenlaisia näkemyksiä oppimisympäristöjen ja toimintakulttuurin kehittämiseen. Odotamme innolla matkan tuomia uusia ajatuksia. Tarkempaa raporttia aiheesta on odotettavissa matkan jälkeen.

Alkukartoitusvaihe on nyt saatu loppuun ja nyt aloitetaan toden teolla ympärstöjen muokkaaminen.Syksyn aikana tehdään tiiviisti kehittämistyötä ympäristöjen kehittämisen ja muokkaamisen parissa kokemusasiantuntijoidemme, lasten, kanssa. Tavoitteena on, että keväällä pääsemme arvioimaan kehitettyjä ympäristöjä henkilöstön itsearvoinnin sekä tehtävien vartaiskäyntien avulla sekä edelleen kehittämään tehtyjä ratkaisuja. Toivomme myötätuulia niin omalle kuin kaikkien muiden kehittämishankkeiden matkalle.

On aika tarkistaa kurssia

MUN PÄIVÄKOTI - hankkeessa on työskennelty tiiviisti kevään ajan, joten on aika tarkistaa kurssia ja katsoa missä mennään.

Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa tehtävässä yhteistyössä olemme edenneet suunnitellun aikataulun mukaisesti. Kevään aikana opiskelijat keräsivät tietoa päiväkodeista kehittämistyön pohjaksi.

Kehittämispäiväkodeista keräämänsä tiedon sekä teoriatietoon ja jo olemassa oleviin ratkaisuihin tutustumisen pohjalta työstivät alustavia ideoita oppimisympäristöihin. Ideoita esiteltiin kehittämispäiväkotien väelle toukuun alussa järjestetyssä kehittämispäivässä. Kehittämispäiväkotien väki otti ideat innolla vastaan. Positiivisena nähtiin opiskelijaryhmien moniammatillinen yhteistyö ja sitä kautta ympäristöjen ideoinnissa esiin tuleva varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden vaatimusten näkyminen ympäristöjen suunnittelussa.Yhteinen työskentely jatkuu syksyllä. Päiväkotien kesälomien jälkeen opiskeljoiden ideoista kerätään palautetta lapsilta jatkotyöstämisen pohjaksi.

Kehittämispäiväkotien yksikkökohtaisessa kehittämistyössä on kevään aikana kartoitettu kehittämisen kohteita yhdessä lasten, henkilöstön ja joissakin päiväkodeissa myös vanhempien kanssa. Lisäksi on tehty kehittämiskohteen osalta oppimisympäristöjen arvioinnin lähtötilanne. Joissakin päiväkodeissa ollaan jo aloitettu oppimisympäristöjen kehittämistä ja laajemmin ympäristöjä lähdetään muokkaamaan ensi syksynä. 

Toukokuun lopussa kerättiin kehittämistyöhön osallistuneilta opiskelijoita ja päiväkotien henkilöstöltä palautetta kevään kehittämistyöstä. Lisäksi käytiin hankkeen projektiryhmässä arviointikeskustelu hankkeen etenemisestä. Arvioinnin perusteella kehittämispäiväkodeissa ollaan tyytväisiä hankkeen etenemiseen.Sekä opiskelijat että kehittämispäiväkotien edustajat olivat pääosin tyytyväisiä keskenäiseen yhteistyöhön. Kehittämispäivien koettiin tukeneen hankkeen etenemistä omassa yksikössä. Kehittämispäiväkotien edustajat toivoivat jäljellä olevalta hankeajalta lisää ajatusten vaihtoa ja keskustelua muiden kehittämispäiväkotien henkilöstön kanssa. Tätä on luvassa syksyllä, kun kokoonnmme taas yhteisen kehittämistyön äärelle. 

Kurssi on tarkastettu, jatkamme matkaa suunnitelman mukaisesti syksyllä. Nyt aika heittää ankkuri veteen ja kellua hetki paikallaan ja ladata akkuja.

Eivät suuret puheet oppimisympäristöjä kehitä, mutta pienilläkin muutoksilla voi saada suuren muutoksen arjen toimintaan

MUN PÄIVÄKOTI -hankkeen kehittämispäivässä lahtelaisen Kytölän päiväkodin väki kertoi kokeilusta, jonka olivat tehneet päiväkodissaan. Kytölässä on uudet ja monipuoliset tilat ryhmille ja lisäksi muutamia pienryhmätiloja sekä valtavasti aulatilaa sekä ylä- että alakerrassa. Aulatilalle on vuosien aikana pohdittu ja kokeiltu erilaisia käyttöfunktioita, mutta aula on osoittautunut haasteelliseksi tilaksi käyttää esimerkiksi pienryhmille, koska lasten keskittyminen herpaantuu helposti. Kyseessä on suhteellisen iso tila, josta kuljetaan moneen suuntaan ja tilaa hallitsevat isot rappuset. Aulasta haetaan ruokakärryt, koska aulasta on kulku keittiöön. Lisäksi aulasta on näköyhteys liikuntasaliin ja liikuntasalista ulos isojen ikkunoiden kautta. Tilaa oli kokeiltu moneen eri toimintoon, mutta tilaan toimivaa "juttua" ei ollut löytynyt.

Hankkeen kehittämispäivissä olemme useaan otteeseen kipuilleet suomalaisten päiväkotien pöytä ja sänkymäärien kanssa. Tuntuu että meillä on yksi huoneellinen pöytiä ruokailuja varten ja toinen huone täynnä sänkyjä päivälepoa varten, vähän kärjistetysti sanottuna. Nukarissa esim. sänkyjen laskeminen aiheuttaa sen että sängyt alas laskettuna peittävät suurimman osan lattiatilasta, jolloin isoja majarakennelmia ja muitakaan leikkejä ei voi jättää kesken. Mistä saada lisää tilaa leikille ja leikkien kesken jättämiselle?  

Kuva ryhmätilasta, kun siellä on pöydät ruokailua varten lapsiryhmälle. Pöydät todellakin täyttävät lähes koko tilan.

Pohtimisen jälkeen Kytölässä syntyi idea siirtää ryhmätilasta pöydät ruokailua varten aulaan. Lapsiryhmä siirtyi ruokailemaan aulaan. Ryhmätilaan jätettiin kaksi pöytää askarteluja, piirtämistä, pelaamista yms. varten. Muutoksella saatiin lisää tilaa liikkumiselle ja leikeille sekä pehmeille kalusteille. Askarteluja yms. on mahdollista jättää kesken pöydälle, koska pöytiä ei tarvitse siivota ruokailua varten. Lisäksi pöytien poisvieminen vapautti lattiatilaa leikeille, jolloin leikkejä/rakennelmia oli mahdollisuus jättää lattialle. Lisäksi pöytiä oli mahdollisuus käyttää majarakennelmiin, ilman että niitä täytyi purkaa ruokailua varten.

Aulasta siirrettiin ryhmään kaareva rahi, joka toimi ryhmässä tilanjakajana sekä  köllöttely ja leikkipaikkana.

Kokeilussa aulatila todettiin yllättävän toimivaksi ruokailukäyttöön. Pöydät asettuivat aulaan mukavasti, eivätkä olleet tiellä. Kulkuväylälle jäi riittävästi tilaa. Aulaan tuotiin matalampi pöytä, josta lapset hakivat edelleen ruokansa. Aluksi epäilytti, että aula on levoton tila lasten ruokailla ja lasten jutustelu kaikuisi tilassa liikaa, mutta loppupelissä liikennettä oli yllättävän vähän ja meteli pysyi kohtuudessa. Lapset innostuivat aularuokailusta ja olivat pettyneitä kun pöydät kokeilun jälkeen siirrettiin takaisin ryhmään. Eräs lapsi kommentoi alussa ruokaillessaan: "Täällähän näkee ihmisiä."

Pöydät asettuivat mukavasti aulaan. Rappujen alle jäi vielä tilaa leikille ja käytävää pystyi edelleen käyttämään mopoiluun.