Päiväkodista lasten taloksi - Viron opintomatkan antia

Syyskuun alussa, 3.-5.9.2018, MUN PÄIVÄKOTI - hankkeen kehittäjäryhmä suuntasi Viroon tutustumaan Viron varhaiskasvatukseen. Mukana oli 13 kehittämispäiväkotien edustajaa, yksi hankkeessa mukana oleva opiskelija, hankekoordinaattori sekä ulkopuolisena asiantuntijana Piia Roos (lto, KT).

Lähdimme matkaan tavoitteenamme saada toisen kulttuurin varhaiskasvatukseen tutustumalla uudenlaisia näkemyksiä oppimisympäristöjen ja toimintakulttuurin kehittämiseen sekä edistää päiväkotien kehittämistyötä koulutuksen ja ideoiden jakamisen kautta. Matkamme ohjelma koostui Piia Roosin koulutusosuuksista, päiväkoteihin tehtävistä tutustumiskäynneistä sekä virolaisen varhaiskasvatuksen asiantuntijan, Maarika Pukin (KT), puheenvuorosta Viron varhaiskasvatuksesta. Maarika oli mukana myös tutustumiskäynneillä päiväkoteihin.

Maanantaina laivamatkalla virittäydyimme Piian johdolla oman toiminnan arviointiin reflektoivalla otteella. Oman toimintakulttuurin  peilaaminen johonkin toiseen tuo meille näkyväksi ei vaan kehittämisen kohteita, vaan myös vahvuuksiamme.

Majoittautumisen jälkeen saimme hotellin kokoustilassa kuulla Maarika Pukin puheenvuoron Viron varhaiskasvatuksesta. Maarikan puheenvuoro sai pohtimaan kansakunnan historian ja yhteiskunnallisten muutosten heijastumista varhaiskasvatukseen.Hän puhui myös kasvattajan oman elämänhistorian vaikutuksesta kasvattajuuteen. Maarikan puheenvuoro oli todella mielenkiintoinen ja avaava seuraavan päivän tutustumiskäyntejä ajatellen.

Tiistain vietimme tutustuen virolaiseen varhaiskasvatukseen. Kävimme tutustumiskäynnillä kahdessa päiväkodissa: Teelahkme lasteaidissa Tabasalussa ja Rännaku Lasteaidissa Tallinnassa. Tarkempaa tietoa tutustumiskäynneistä löydät Opetushallituksen Oppimaisema-palvelusta, hankkeemme materiaalit kansiosta johon pääset tästä https://oppimaisema.fi/index.php?290&project_id=458

Matkamme aikana Virossa vietettiin Viisauden päivää, joten mekin saimme Rännakun päiväkodissa maistaa viisauden leipää. Hyvältä se maistuikin, aivan niin kuin kaikki kokemamme ja näkemämme. Välillä kannattaa purjehtia vieraille vesille, jotta voi palata kotiin taskut täynnä aarteita.

Nostetaan ankkurit ja jatketaan yhteistä kehittämismatkaa

Varhaiskasvatuksen toimintavuosi on saatu käyntiin, joten MUN PÄIVÄKOTI -hanke nostaa ankkurit ja jatkaa yhteistä kehittämismatkaa. Ankkurit nostamme myös ihan kirjaimellisesti, sillä ensi viikolla matkustamme Viroon opintomatkalle. Matkan tavoitteena on toisen kulttuurin varhaiskasvatukseen tutustumalla saada uudenlaisia näkemyksiä oppimisympäristöjen ja toimintakulttuurin kehittämiseen. Odotamme innolla matkan tuomia uusia ajatuksia. Tarkempaa raporttia aiheesta on odotettavissa matkan jälkeen.

Alkukartoitusvaihe on nyt saatu loppuun ja nyt aloitetaan toden teolla ympärstöjen muokkaaminen.Syksyn aikana tehdään tiiviisti kehittämistyötä ympäristöjen kehittämisen ja muokkaamisen parissa kokemusasiantuntijoidemme, lasten, kanssa. Tavoitteena on, että keväällä pääsemme arvioimaan kehitettyjä ympäristöjä henkilöstön itsearvoinnin sekä tehtävien vartaiskäyntien avulla sekä edelleen kehittämään tehtyjä ratkaisuja. Toivomme myötätuulia niin omalle kuin kaikkien muiden kehittämishankkeiden matkalle.

On aika tarkistaa kurssia

MUN PÄIVÄKOTI - hankkeessa on työskennelty tiiviisti kevään ajan, joten on aika tarkistaa kurssia ja katsoa missä mennään.

Lahden ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa tehtävässä yhteistyössä olemme edenneet suunnitellun aikataulun mukaisesti. Kevään aikana opiskelijat keräsivät tietoa päiväkodeista kehittämistyön pohjaksi.

Kehittämispäiväkodeista keräämänsä tiedon sekä teoriatietoon ja jo olemassa oleviin ratkaisuihin tutustumisen pohjalta työstivät alustavia ideoita oppimisympäristöihin. Ideoita esiteltiin kehittämispäiväkotien väelle toukuun alussa järjestetyssä kehittämispäivässä. Kehittämispäiväkotien väki otti ideat innolla vastaan. Positiivisena nähtiin opiskelijaryhmien moniammatillinen yhteistyö ja sitä kautta ympäristöjen ideoinnissa esiin tuleva varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden vaatimusten näkyminen ympäristöjen suunnittelussa.Yhteinen työskentely jatkuu syksyllä. Päiväkotien kesälomien jälkeen opiskeljoiden ideoista kerätään palautetta lapsilta jatkotyöstämisen pohjaksi.

Kehittämispäiväkotien yksikkökohtaisessa kehittämistyössä on kevään aikana kartoitettu kehittämisen kohteita yhdessä lasten, henkilöstön ja joissakin päiväkodeissa myös vanhempien kanssa. Lisäksi on tehty kehittämiskohteen osalta oppimisympäristöjen arvioinnin lähtötilanne. Joissakin päiväkodeissa ollaan jo aloitettu oppimisympäristöjen kehittämistä ja laajemmin ympäristöjä lähdetään muokkaamaan ensi syksynä. 

Toukokuun lopussa kerättiin kehittämistyöhön osallistuneilta opiskelijoita ja päiväkotien henkilöstöltä palautetta kevään kehittämistyöstä. Lisäksi käytiin hankkeen projektiryhmässä arviointikeskustelu hankkeen etenemisestä. Arvioinnin perusteella kehittämispäiväkodeissa ollaan tyytväisiä hankkeen etenemiseen.Sekä opiskelijat että kehittämispäiväkotien edustajat olivat pääosin tyytyväisiä keskenäiseen yhteistyöhön. Kehittämispäivien koettiin tukeneen hankkeen etenemistä omassa yksikössä. Kehittämispäiväkotien edustajat toivoivat jäljellä olevalta hankeajalta lisää ajatusten vaihtoa ja keskustelua muiden kehittämispäiväkotien henkilöstön kanssa. Tätä on luvassa syksyllä, kun kokoonnmme taas yhteisen kehittämistyön äärelle. 

Kurssi on tarkastettu, jatkamme matkaa suunnitelman mukaisesti syksyllä. Nyt aika heittää ankkuri veteen ja kellua hetki paikallaan ja ladata akkuja.

Eivät suuret puheet oppimisympäristöjä kehitä, mutta pienilläkin muutoksilla voi saada suuren muutoksen arjen toimintaan

MUN PÄIVÄKOTI -hankkeen kehittämispäivässä lahtelaisen Kytölän päiväkodin väki kertoi kokeilusta, jonka olivat tehneet päiväkodissaan. Kytölässä on uudet ja monipuoliset tilat ryhmille ja lisäksi muutamia pienryhmätiloja sekä valtavasti aulatilaa sekä ylä- että alakerrassa. Aulatilalle on vuosien aikana pohdittu ja kokeiltu erilaisia käyttöfunktioita, mutta aula on osoittautunut haasteelliseksi tilaksi käyttää esimerkiksi pienryhmille, koska lasten keskittyminen herpaantuu helposti. Kyseessä on suhteellisen iso tila, josta kuljetaan moneen suuntaan ja tilaa hallitsevat isot rappuset. Aulasta haetaan ruokakärryt, koska aulasta on kulku keittiöön. Lisäksi aulasta on näköyhteys liikuntasaliin ja liikuntasalista ulos isojen ikkunoiden kautta. Tilaa oli kokeiltu moneen eri toimintoon, mutta tilaan toimivaa "juttua" ei ollut löytynyt.

Hankkeen kehittämispäivissä olemme useaan otteeseen kipuilleet suomalaisten päiväkotien pöytä ja sänkymäärien kanssa. Tuntuu että meillä on yksi huoneellinen pöytiä ruokailuja varten ja toinen huone täynnä sänkyjä päivälepoa varten, vähän kärjistetysti sanottuna. Nukarissa esim. sänkyjen laskeminen aiheuttaa sen että sängyt alas laskettuna peittävät suurimman osan lattiatilasta, jolloin isoja majarakennelmia ja muitakaan leikkejä ei voi jättää kesken. Mistä saada lisää tilaa leikille ja leikkien kesken jättämiselle?  

Kuva ryhmätilasta, kun siellä on pöydät ruokailua varten lapsiryhmälle. Pöydät todellakin täyttävät lähes koko tilan.

Pohtimisen jälkeen Kytölässä syntyi idea siirtää ryhmätilasta pöydät ruokailua varten aulaan. Lapsiryhmä siirtyi ruokailemaan aulaan. Ryhmätilaan jätettiin kaksi pöytää askarteluja, piirtämistä, pelaamista yms. varten. Muutoksella saatiin lisää tilaa liikkumiselle ja leikeille sekä pehmeille kalusteille. Askarteluja yms. on mahdollista jättää kesken pöydälle, koska pöytiä ei tarvitse siivota ruokailua varten. Lisäksi pöytien poisvieminen vapautti lattiatilaa leikeille, jolloin leikkejä/rakennelmia oli mahdollisuus jättää lattialle. Lisäksi pöytiä oli mahdollisuus käyttää majarakennelmiin, ilman että niitä täytyi purkaa ruokailua varten.

Aulasta siirrettiin ryhmään kaareva rahi, joka toimi ryhmässä tilanjakajana sekä  köllöttely ja leikkipaikkana.

Kokeilussa aulatila todettiin yllättävän toimivaksi ruokailukäyttöön. Pöydät asettuivat aulaan mukavasti, eivätkä olleet tiellä. Kulkuväylälle jäi riittävästi tilaa. Aulaan tuotiin matalampi pöytä, josta lapset hakivat edelleen ruokansa. Aluksi epäilytti, että aula on levoton tila lasten ruokailla ja lasten jutustelu kaikuisi tilassa liikaa, mutta loppupelissä liikennettä oli yllättävän vähän ja meteli pysyi kohtuudessa. Lapset innostuivat aularuokailusta ja olivat pettyneitä kun pöydät kokeilun jälkeen siirrettiin takaisin ryhmään. Eräs lapsi kommentoi alussa ruokaillessaan: "Täällähän näkee ihmisiä."

Pöydät asettuivat mukavasti aulaan. Rappujen alle jäi vielä tilaa leikille ja käytävää pystyi edelleen käyttämään mopoiluun.