"On laiva valmiina lähtöön"- Millainen on lasten hyvinvointia edistävä oppimisympäristö?

"On laiva valmiina lähtöön" - Millainen on lasten hyvinvointia edistävä oppimisympäristö?

Näiden Mari Rantasilan Peppi Pitkätossun jäähyväislaulun alkusanoilla aloittelemme MUN PÄIVÄKOTI - hankkeessa matkaamme pohtimalla millainen on lasten hyvinvointia edistävä oppimisympäristö. Seudullisen varhaiskasvatuksen kehittämishankkeen tammikuun 2018 lopussa järjestämät Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä kehittämässä - koulutukset toimivat ikäänkuin laskusiltana, jota pitkin siirrymme laivaan, valmiina purjehtimaan kohti uusia seikkailuja kehittämistyön merillä.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2016,14) mukaan varhaiskasvatuksen tehtävänä on edistää lasten kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista yhdessä vanhempien kanssa. Tavoitteena on lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi, jossa toimintaympäristö on merkittävässä roolissa. 

Oppimisympäristöillä tarkoitetaan kaikkia niitä tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista sekä vuorovaikutusta. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen tulee olla kehittäviä, oppimista edistäviä, terveellisiä ja turvallisia. Oppimisympäristöjä kehitetään siten, että ne mahdollistavat varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen. Ympäristöjä tulee suunnitella ja muokata yhdessä lasten kanssa, huomioiden lasten leikit, ideat ja kiinnostuksen kohteet. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2016, 31-32)

Repo (2015, 194 -198) on tutkimuksessaan todennut laadultaan heikon oppimisympäristön altistavan lapsen helpommin erilaiselle negatiiviselle käyttäytymiselle kuten kiusaamiselle. Oppimisympäristö tulisi rakentaa niin monipuoliseksi, että se houkuttelee ja innostaa lapsia itsessään. Näin ollen lasten mielenkiinnon kohteet siirtyvät pedagogiseen toimintaan ja leikkiin. Ympäristön monipuolisuus ei tarkoita pelkästään fyysisiä puitteita, kuten lelujen hankintaa ja niiden asettelua lasten saataville, vaan tarvitaan innostava ilmapiiri ja aikuisen tuki, jotta lapsi innostuu käyttämään saatavilla olevia materiaaleja. 

Päivi Lindbergin mukaan ympäristö on hyödyntämätön voimavara, joka tulisi nähdä kolmantena kasvattajana ryhmässä työskentelevien aikuisten ja lasten vertaisryhmän lisäksi. Lindberg käyttää ympäristöstä termiä visuaalinen ympäristö. Visuaalinen ympäristö sisältää näköhavaintojen lisäksi mielikuvan, jonka ympäristö herättää, esimerkiksi mitä tuntemuksia, hajuja ja assosiaatioita ympäristöön liittyy. Ympäristö on täynnä affordansseja eli tarjoumia. Tarjoumat perustuvat transaktionaaliseen näkökulmaan ympäristöstä, jossa ympäristöä ei nähdä staattisena, vaan se on suhteessa käyttäjiinsä. (Päivi Lindbergin luento 26.1.2018)

Tarjoumat ovat ympäristössä olemassa huolimatta siitä, havaitaanko niitä vai ei. Tarjoumasta tulee potentiaalinen tarjouma, kun se havaitaan ympäristöstä.  Siihen, millaisen tarjouman joku esine meille antaa, vaikuttaa esimerkiksi kulttuurisidonnaisuus tai aiemmat kokemuksemme. Suurimmalle osalle aikuisista pyörivä tuoli tarjoaa tarjouman istumisesta, mutta lapselle pyörivä tuoli voi antaa tarjouman karusellista, autosta, tutkimuskohteesta jne. Tarjoumia on sekä positiivisia että negatiivisia. Esimerkki negatiivisesta tarjoumasta on vasta jäätynyt järven jää, joka houkuttelee lapsia menemään jäälle, mutta jolle meneminen on hengenvaarallista. Positiiviset tarjoumat taas ovat lapsen hyvinvointia ja oppimista edistäviä tarjoumia. Myös toimintakulttuuri vaikuttaa siihen, kuinka hyvin ympäristössä olevia potentiaalisia tarjoumia saadaan hyödynnettyä. Potentiaaliset tarjoumat voivat jäädä toteutumatta, jos rajoituksia on liikaa. Esimerkkinä ollut pyörivän toimistotuolin tarjouma jää toteutumatta, jos lapsi ei pääse kokeilemaan tuolia. (Päivi Lindbergin luento 26.1.2018) 

 

Suomalaisista päiväkodeista voidaan Lindbergin mukaan muodostaa tietty typologia. Tämän typologian perusteella suomalaiset päiväkodit ovat helposti tunnistettavissa kuvista. Tyypillistä suomalaisille päiväkodeille on monomorfisuus, jolloin ympäristössä on toiminnoille varattu tietyt paikat. (Päivi Lindbergin luento 26.1.2018)

Monomorfisuuden mukanaan tuomat asiat, kuten se että suomalaisen päiväkodin ryhmätilassa on paljon pöytiä ja tuoleja ruokailua varten, asettaa haastetta oppimisympäristöjen kehittämiselle. Ympäristöjen kehittäminen polymorfisempaan, mukautuvampaan suuntaan, on tärkeää jotta ympäristöstä saadaan luotua joustavasti muunneltavia ja monipuolista pedagogista toimintaa mahdollistavia ja lapsiystävällisiä. Tällöin on tärkeää ottaa lapset mukaan ympäristöjen suunnittelemiseen ja muokkaamiseen. Tätä MUN PÄIVÄKOTI - hankkeessa tehdään. Innostuksella, ilolla ja isolla sydämellä. Tästä tulee mahtava matka!

Lähteet:

Repo, L. 2105. Pienet lapset ja kiusaamisen ehkäisy. PS-kustannus  

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Opetushallitus

Päivi Lindbergin luennon ”Oppimisympäristön merkitys lasten hyvinvoinnille” - materiaalit 26.1.2018