Kehittämispäivän tarkoituksena oli jakaa opintomatkan antia, kertoa lasten kuulemisesta opiskelijoiden alustaviin ideoihin liittyen ja keskustella päiväkotien kehittämistyön etenemisestä. Lisäksi ajatuksena oli työstää opintomatkalta mieliin jäänyttä Lasten Talo - ajatusta.
Kevään palautteessa toivottiin tuleville kehittämispäiville aikaa keskustelulle kehittämispäiväkotien välillä. Niinpä päivä työskentely tapahtui pitkälti kehittämisryppäissä, joissa oli 3-4 päiväkodin edustajia. Kävimme kehittämisryppäittäin kuulumiskierroksen, jossa kunkin päiväkodin edustajat kertoivat missä kehittämistyössä mennään, mitä haasteita on kohdattu ja mitä onnistumisia tai "huikeita idiksiä" on saatu. Keskustelut purimme kirjaamalla fläpeille kohdattuja haasteita ja mietimme niihin yhdessä ratkaisuja.
Haasteiksi koettiin ajan puute, johon ratkaisuina tuli mm. lasten ottaminen mukaan myös ihan konkreettisiin toimiin, mm. tavaroiden siirtelyyn. Lisäksi vastuiden sopiminen kuka tekee, mitä ja mihin mennessä, koettiin tärkeäksi. Keskustelimme myös siitä, että kaikki eivät lähde kehittämistyöhön yhtä palavalla innolla mukaan, mutta kun innokkaat tekevät kehittämistyötä ja saavat aikaan muutoksia, motivoi se usein muitakin lähtemään muokkaamaan ympäristöä. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii eräässä päiväkodissa kalusteiden vähentäminen, jotta liikkumiselle saadaan lisää tilaa. Yhdestä ryhmästä vietiin eteisestä penkit pois, koska ne veivät paljon tilaa ja osaltaan hankaloittivat lasten liikkumista. Muissa ryhmissä suhtauduttiin aluksi asiaan epäillen, mutta kun he huomasivat kuinka paljon tilaa penkkien pois vieminen vapautti ja miten lasten liikkumiselle saatiin lisää tilaa, päätyivät muutkin ryhmät viemään penkit pois. Asian leviäminen työyhteisössä ja saatu positiivinen palaute motivoivat jatkamaan kehittämistyötä ja löytämään sille aikaa arjessa.Toisena isona haasteena koettiin byrokratia. Päiväkotien sisätiloihin ei saa muutoksia ilman että niihin pyydetään lupa tiloista vastaavilta henkilöiltä Asioiden käsittely vie pitkään ja päätösten saaminen venyy, jolloin kehittämistyö ei pääse etenemään. Tämä on osoittautunut haasteeksi etenkin kiipeilyseinien osalta, joissa täytyy huomioida turvallisuus, seinän materiaalin soveltuvuus kiipeilyseinän taustaksi jne. Ratkaisuksi tähän pohdittiin luovuutta, miten idean voisi toteuttaa mahdollisuuksien mukaan toisin? Esimerkiksi puolapuihin kiinnitettävät kiipeilyelementit. Entä jos seinä ei menisikään korkealle, vaan etenisi enemmänkin sivusuunnassa, jolloin turvamääräykset eivät ole yhtä tiukat.
Onnistumisia ja "huikeita idiksiä" löytyi runsaasti. Vaikka hankinnoissa ollaan suurelta osin vasta suunnitteluvaiheessa, on ympäristöihin saatu jo näkyviä muutoksia aikaan. Karsi kalusteita ja tavaroita, oli yksi oivallus, jolla oltiin saatu mm. liikkumiselle lisää tilaa. Olemassa olevia tavaroita ja kalusteita uudelleen järjestelemällä saadaan luotua uudenlaisia oppimisympäristöjä, vaikkei hankintoja ole vielä tehty. Olemassa olevien tavaroiden ja kalusteiden uudelleen järjestelyn jälkeen on helpompaa hahmottaa millaisille muutostöille on tarvetta ja mitä on tarpeen hankkia. Yhteistyökumppaneita voi löytyä läheltäkin, esimerkiksi lukion opiskelijat voivat kuvataiteen kurssillaan tulla toteuttamaan lasten toiveisiin pohjautuvan seinämaalauksen päiväkotiin. Tässä oli vain muutamia poimintoja keskustelujen onnistumisista ja ideoista.
Viron opintomatkalta oli mieliimme jäänyt ajatus päiväkodista Lasten Talona. Pohdimme ryhmissä, mitä Lasten Talo voisi meillä päijäthämäläisessä varhaiskasvatuksessa olla. Yhteisöllisyys, ilo, aikuisten läsnäolo ja henkilöstön vahva sitoutuminen ovat mm. teemoja, jotka keskusteluissa nousivat esille. Teimme mielikuvamatkan Lasten Taloon vuonna 2023 ja pohdimme, miten Lasten Talo - ajatusta voi omassa työyhteisössä työstää.
 |
| Yhden kehittämisryppään ajatuksia Lasten Talosta |
